Kari Ilmonen: Kuollut puu, elävä oksa

Kun asuin havumetsissä erakkona,
ikkunan taakse ilmestyi Simon Kyreneläinen,
se katseli minua ja minä katselin sen partaa.
Lopulta kutsuin sen kovalle teelle ja
teimme sinunkaupat.
Se kantoi minut selässään kevyesti
kuin lahon kurkihirren meren rannalle
toivottaen hyvää matkaa,
mutta varoitti reimareista,
jotka johtivat tuntemattomille väylille.
Se tunsi hyvän ja pahan selkeämmin
kuin kaikki me, jotka
olimme kahlanneet kaikki pyhät kirjat ja
lepattaneet kuin nuoret lennonit.

Kuollut puu, elävä oksa on Kari Ilmosen viides runokokoelma. Runoilija on tullut miehen ikään, uudistunut ja vapautunut. Jotain uutta seesteisyyttä on löytynyt. Sanomisen mahdollisuus ja mahdottomuus askarruttaa edelleen, mutta sanoilla voi myös leikkiä. Ja tärkeintä on huumori, yllättävä ja armahtava huumori.

Aiemmin ovat ilmestyneet Merkkien sade (Like 1993), Aamun karpalo (Like 1995), Nevernever (Like 2000) ja Lyhtyjä lakeuksilla (Länsirannikko 2009). Ilmosen musiikillista lyriikkaa on muun muassa St. Petersaaren (www.stpetersaari.fi), Fantasian ja Petri Petterssonin levytuotannossa.
Ilmonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja on työskennellyt tutkimus- ja opetustehtävissä 1980-luvulta lähtien Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.

kannen kuva: Jaana Erkkilä
taitto: Pertti Hyttinen
pehmeäkantinen, 65 s.
ISBN 978-952-9505-90-6
Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2014
Ilmestymispäivä 6.7.2014