Arto Ojakangas: Haketta hiusrajassa

Sahaaminen päättyy, elämä jatkuu

Eskolalainen Arto Ojakangas muistetaan näytelmiensä ohella 1900-luvun ensi vuosikymmeniin sijoittuvasta Pikkurata-romaanitrilogiastaan (Pölkynvälit, Linnunkantaja, Aurinkomutka). Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävässä uutuusromaanissaan Haketta hiusrajassa hän astuu lähemmäs nykyaikaa, 1970-80-lukujen taitteeseen.

Pääosassa on tällä kertaa saha ja sen työntekijät. Tunnusomaiseen tapaansa Ojakangas antaa jälleen kaikkien yhteisön jäsenten kertoa tarinaa omasta näkökulmastaan. Jokaisella on oma kohtalonsa sanoitettavana.

Lopettamispäätös on tehty, on sahan viimeinen kesä. Monelle se merkitsee töiden loppumista. Onko elämää työn jälkeen?

Myös kirjoittamista harrastava nuori Aapo on hämmentynyt: rakkaus tekee kuolemaa, vaikka koko elämä olisi edessä. Kuka minä olen? Mihin minä kuulun?

Näin kirjaa on arvioitu:

Viimeisten tukkien kulku sahurissa on kerrottu upeasti, työvaihe työvaiheelta, käden liikkeitä myöden, ja myös miten työntekijät eri puolilla sahaa seuraavat niiden menoa ja koneiden lopullista pysäyttämistä.

Kirja ei silti ole kuivakkaa insinööriproosaa vaan usein hauskaakin, ja kertojan lahjoin kirjoitettua. Dialogi on elävää, tekstissä on mainioita ilmaisuja ja sanojen asettelun tapaa.

-----

Romaanissa heräävät eloon työyhteisön ilmapiiri, puheet ja toimintakulttuuri, mutta myös kesäisten vinttikamarien nuorten aikuisten sielunmaisemaa. Ihmisten ja pariskuntien väliset erilaiset dynamiikat tulevat hyvin esiin. Ja sodan käyneen miehen yöllisiä kyyneliä kirjailija kuvaa koskettavan kauniisti. Merja Nevalainen, Keskipohjanmaa 18.7.2020

Kovat kannet, 313 sivua.

ISBN 978-952-7255-09-4
Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2020
Ilmestymispäivä 6.7.2020